Nämä ovat"Pertin" sivut
Tervehdys pitkän tauon jälkeen. Sekä superpappa Pertti että harmaantuva hevosenomistaja ovat yhä hengissä!
Viime talvi oli ulkoilun kannalta upea pitkästä aikaa. Pinsiön hyvissä maastoissa kelpaa usvattaa, vaikka pieni pelko tulevasta väijyy nurkan takana. Maalaismaisema alkaa pirstoutua, ja tilalle nousee uusia omakotitaloja. Joidenkin pihassa nököttää tallirakennelma, mutta rakennus kuin rakennus, aina häviää hyviä metsäpolkuja,yms. Keväällä Pertti järjesti itselleen jokakeväisen kuukauden sairasloman ennen laitumelle siirtymistä. Epäilen, että Petterson haluaa kerätä voimia kesän suurta ahmimisurakkaa varten. Pertti on saanut pari uutta maastokaveria: Unskin ja Rafaellon. Kuitenkin meidän tulee ikävä monia vanhoja kavereita, joista osa laukkaa nyt vihreämmillä laitumilla, kuten sähäkkä estetykki Lilli. Tallin porukka on vaihtunut tiuhaan tahtiin, ja Pertsa onkin nyt pisimpään tallissa asunut vuokralainen.
Annika luopui tallin pidosta kesän alussa, ja tilalle tuli Minttu vahvistuksenaan pieni, mutta pippurinen Miina. Vanhat parrat ajattelivat alkuun, että saas nähdä: kovin on nuori tallinpitäjä, mutta Minttu on osoittautunut reippaaksi, vastuuntuntoiseksi ja huumorintajuiseksi yrittäjäksi. Tallin koko porukka tuntuu nyt tosi mukavalta, rentoa jengiä ilman turhaa nipottamista.
Kesä sujui taas Hopeatien varressa sijaitsevilla Elinan laitumilla. Saara kuvasi ensimmäisen laidunpäivän tapahtumia. Tuloksena oli ihania kuvia, joista osa löytyy näiltä sivuilta. Kesäheilaksi tuli arabimummeli ( 20 v.) Lady, ja lisäksi kuukauden ajan samassa laitumessa vieraili kerrostalonkokoinen kenttähevosen alku, jolla oli suuri ruokahalu. Pidettiin Pertin kuntoa yllä maastokeikoilla helteistä huolimatta. Helteen takia sapuska laitumelta alkoi loppua jo elokuun alussa, mikä johti, ikävä kyllä, Pertin pahaan loukkaantumiseen laidunloman toiseksi viimeisenä päivänä! Epäilen, vaikka silminnäkijöitä ei ollutkaan, että kesäheiloille tuli riitaa olemattomasta ravinnosta, jolloin tamma potkaisi Perttiä hokkikengällä vasempaan takajalkaan. Jo pari viikkoa aikaisemmin Pertillä oli hokin jattämät naarmut rinnassa, mistä mainitsinkin Elinalle. Mutta olin idiootti, enkä älynnyt vaatia Pertin siirtoa toiseen laitumeen.
Kävin ratsastamassa Pertin laidunloman viimeisenä torstai-iltana, jolloin kaikki oli OK. Lauantaina tulin taas liikuttamaan pollea (talvikotiin piti muuttaa sunnuntaina), ja löysin Pertin vasen takajalka turvoksissa ja verta valuen. Koipi oli niin kipeä, ettei Pertti olisi antanut koskea siihen ollenkaan. No, sen launtain suunnitelmat heittivät häränpyllyä. Emergency-puhelu Tiinalle, joka lopetti shoppailun siihen paikkaan ja rynnisti Saaran kanssa auttamaan. Hain kopin, ja survoimme vastustelevan vaarin siihen. Sitten päivystävän eläinlääkärin luo. Syväri ei aavistanut, kun hän vaati meitä viemään Pertin omaan pihaansa hoidettavaksi, että pollen saaminen koppiin rauhoituksen jälkeen veisi noin tunnin. Jalka ultrattiin ja löytyi lievähkö jännevamma. Koska jalka oli kuin tukki, bakteereja epäiltiin myös syyllisiksi, joten aloitettiin antibioottikuuri. Tiina kysyi, voisiko Pertsa jäädä Syvärille osastohoitoon, kun pollea oli ängetty koppiin katuharjan, herra ja rouva eläinlääkärin ja meidän kolmen voimin noin kolme varttia. Lauantaisauna silmissä siintäen herra eläinlääkäri ei halunnut Pertsaa samoille lauteille, vaan viimeisenä konstina hänen ehdotuksestaan kannoimme Pertin koppiin. Huh!
Antibioottikuuri loppui jo viiden päivän päästä ja soitin siihen jatkoa. Pari viikkoa haaverista antibioottikuuri loppui, ja jalka näytti hyvältä. Haava alkoi mennä umpeen ja aloimme varovasti liikuttaa Pertsaa enemmän. Samoihin aikoihin Pertsa sekoili tarhassa ja suoritti liukupysähdystä laukasta. Liuku meni pitkäksi ja Pertsa kaatui päin metalliporttia. Päivää myöhemmin menin tallille ja jalka oli kuin tukki, kuuma ja kipeä. Jalka näytti samalta kuin heti haaverin tapahduttua, tietysti ilman verenvuotoa. Seurasi klinikkakäynti, joka alkoi huonoissa merkeissä, kun autoni kärähti tallin pihaan, juuri kun piti lähteä matkaan. Onneksi on ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan vapaapäivänsä vieraan ihmisen ja hevosen auttamiseksi. Saatiin kuin saatiinkin kyyti järjestymään (minun autoni haki hinausauto).Tiinan, Tuulin ja auttavaisen vetoauton kuljettajan avustuksella klinikkakäynti sujui hienosti,Perttiä ei tarvinnut rauhoittaa. Pertsa saikin kiitosta klinikan henkilökunnalta herrasmiesmäisestä käytöksestä. Ikävä kyllä jännevamma oli pahempi kuin ensimmäisessa tutkimuksessa, ja lisäksi todettiin puikkoluun murtuma, joka oli niin huonossa asennossa, että heräsi epäily, luutuuko se itsekseen vai pitäisikö harkita leikkausta. Murtuma oli tullut laitumella potkusta, mutta todennäköisesti murtuman asento huononi Pertin kaatuessa tai rasitusta lisättäessä. Olisi pitänyt tajuta, että jalan alkutilanne oli niin hurja, ettei pieni jännevamma sitä selittänyt.
Pertti täytti toukokuussa kunnioitettavat 23 vuotta, mikä tekee tilanteesta kinkkisen. Konsultoin henkieläinlääkäriämme Kimmoa, ja päätimme katsoa ensin, josko tilanteesta selvittäisiin ilman operaatiota. Petterson on kävelykuurilla, vaikka ajoittain juoksentelee ja karkailee kielloista huolimatta. Onpa ukkeli joutunut tarhasta jäähyllekin pariin otteeseen. Onneksi Pertin tukijoukko on koonnut rivinsä, ja Pertsaa on kävelytetty ahkerasti ja usein. Jotain hyvää jäi laidunlomasta, nimittäin "hevoskuiskaaja", Jyrki. Jyrki on ollut suureksi avuksi Pertille, järjestämällä pollelle viihdykettä, sekä hengellistä että fyysistä, silloin kun me, vanha jengi, emme pääse paikalle. Pertti on koetellut Jyrkin pinnan venymistä välillä äärimmilleen äijäilemällä sanan varsinaisessa merkityksessä. Onneksi Jyrki on näissä asioissa kuin kallio, ja huumori auttaa. Tulevaisuus näyttää, miten Pertin jalka tokenee tällistä. Täytyy ottaa huomioon, että vaikka Bertil on muuten loistokunnossa, ikä painaa vaakakupissa, kun lopullisia päätöksiä täytyy tehdä. Meillä on luja luottamus siihen. että superpappa voittaa tämänkin vaikeuden. Mutta, soon korkeemmas käres.