Nämä ovat"Pertin" sivut
Petterson vietti 25-vuotis-synttäreitään 6.5.2012
eli selvittiin vielä vuosi melko hyvin. Ikä alkaa näkyä synttärisankarissa, mutta vauhtia ja pilkettä silmäkulmassa löytyy myös. Syksy oli kaamea, kuten kaikki hevosihmiset tietävät: kuraa, pimeyttä ja jatkuvaa sadetta. Sitä miettii, miten nykyhetkessä elävä hevonen, joka asiantuntioiden mukaan ei mieti menneitä eikä tulevia, jaksaa kammottavan pitkän ja masentavan pimeyden sekä kaamean kelin. Maastoon ei työssä käyvä huoltaja ehdi kuin viikonloppuisin, jos polut ovat kuljettavassa kunnossa. Iltaisin maneesiin tunkee jos minkälaista valmennusryhmää, jolloin eläkeikäinen ratsu helposti jää jalkoihin, koska ei pysty osallistumaan valmennustoimintaan. Tiukka asenne auttaa jonkin verran, mutta on pakko ymmärtää Pertin ulkoiluttajia, joiden into voi olla kovilla tällaisissa olosuhteissa, ja tuntuu että Pertti jää aivan liian vähälle huomiolle. Hänelle olisi tärkeää häpeninki, kun joku vain ehtisi moikkaamaan.
Marraskuussa Pertsa ei liikkunut ihan normisti, joten tilattiin tohtori paikalle. Pertillä oli etujalassa jännevammaa, joka kuulemma tulee monille iäkkäille suomenhevosille. Syynä ei ole mikään trauma, vaan jänteen "vanheneminen". Idea on, että jänteen paraneminen rasituksesta ja olemattoman pienistä vammoista ei tapahdu normaalisti,tällöin jännetuppi paksunee, jänteen rakenne muuttuu ja liikkuminen vaikeutuu. Ennuste oli, että yleensä toisen jalan jänne sairastuu pian ensimmäisen jälkeen. Hoitona oli: kuinkas muuten, kävelyä tasaisella pohjalla 4-6 viikkoa ja kipulääkekuuri. Tämä on meillä tervanjuontia, Bertil ei kerta kaikkiaan voi sietää hiihtelyä maneesissa, ei terveenä eikä sairaana. Lopputuloksena oli ratsastajan lonkan limapussin tulehdus. Siirryimme talutukseen. Kuusi viikkoa myöhemmin alettiin hijalleen ravailla,jne.
Talvella päästiin onneksi maastoilemaan melko normaalisti. Pertti oli ajoittain supervilli, mikä saattoi johtua MSM -kuurista. Eräs ratsastaja lensi jorpakkoon makeiden pukkiloikkien siivittämänä. Muutenkin lääke toimi kuin piriste, joten pitkästä aikaa ohjia tarvittiin maastoretkillä. Vihje piristeen käyttöön tuli kengittäjältämme.
Hyvä vaihe jäi lyhyeksi, sillä tallinpitäjämme tarjoili hevosille kevättalvella sellaista heinää, että kaikki hevoset yskivät. Hän saattoi säästää muutaman kympin, mutta Pertin lääkkeisiin meni yli kaksi sataa euroa ja hevosparka oli taas saikulla yli 6 viikkoa. Ratsastamisesta ei kortisonin ja avaavan lääkken avullakaan tullut mitään. Vuosia sitten olllessammeTanilan tallilla Pertti herkistyi homeelle ja heinäpölylle, joten oli muita polleja herkempi tällä kertaa. Onneksi tallinpitäjä vaihtui, saimme kunnollista heinää ja hyvää hoitoa, joten nyt voimme taas ratsastaa Perttiä. Maastoretket sujuvat kuin ennen vanhaan, välillä asiallisesti ja välillä suorastaan villisti.
Katselen seniori-ikäistä Perttiä torkkumassa tarhassaan kasvot harmaantuneina, ikäisekseen superhyvässä kunnossa, mutta monien pikkuvaivojen uuvuttamana, ja mietin...