Nämä ovat"Pertin" sivut
Pertti tai virallisemmin Pojanpoika II syntyi Lappeenrannassa 6.5.1987. Pertin äidin Aaterin isä oli ravikuningas Vieteri ja isukki oli Paavin Poika. Pertin kasvattaja Oikkonen odottikin Pertsasta ravipuolen menijää, mutta toisin kävi. Pertin mielestä laukkaamalla pääsee pikemmin perille, myös raviradalla. Pertillä oli 15 lähtöä raveissa, mutta voittosumma, yhteensä vain sata markkaa, ei lyönyt niin sanotusti leiville. Tarkkaa tietoa ei ole, kuinka kauan Pertti säilytti sukukalleutensa, mutta siirtyessään ratsun töihin seitsemänvuotiaana, hän oli ruuna.
Pertin ratsukoulutuksen pohjatyön teki Tytteli Tetri, kun Pertsa tai kuten häntä silloin tituleerattiin Peepee, oli Ilkka Louhen omistuksessa. Näihin aikoihin Peepee ei oikein sulattanut muita hevosia lähellään ,mutta tähän ongelmaan oli pakko löytyä ratkaisu. Ilkka nimittäin on rakuunaratsastaja, ja osastossa ratsastettaessa hevosten kylkien väliin mahtuu vain ratsastajan saapas ja miekka. Peepee muuttuikin sosiaalisemmaksi ( tai pantiin muuttumaan ). Tämä on suuresti helpottanut Pertin myöhempää elämää. Tässä elämänvaiheessaan Pertti osallistui paraateihin ja esityksiin jopa Tukholmassa saakka. Kotipaikkana Peepeellä oli Jutan talli Ylöjärvellä. Pertsa teki myös töitä tuntipollena ja jäi monen ratsastajan mieleen luotettavana ratsuna.
Pertti oli 8-vuotias, kun tein heräteostoksen. Hevonen ei todellakaan ollut sen päivän kauppalistalla. Tutustuin Perttiin, kun olin seuralaisena etsimässä kaverille ratsua. Tarjouskin tehtiin, mutta kauppoja ei syntynyt. Vuokrasin sitten Perttiä muutaman kuukauden ajan, kunnes eräänä päivänä sain kuulla, että Ilkka on luopumassa hevosen pidosta, ja varsin lyhyellä aikataululla. Soitin ystävälleni Sadulle, saisinko apua hoitohommissa ja ratsastuksessa. Satu tsekkasi Pertin ja ihastui gubbeen ensi tapaamisella. Miettimisaikaa jäi yksi yö. Ja kaupat lyötiin lukkoon seuraavana päivänä.
Niin alkoi Pertin, jota nyt kutsuttiin Pepeksi, elämä tätiratsuna. Humma muutti Vahannan Ratsutilalle yksityisratsuksi, ja me Sadun kanssa aloitimme pitkän ja kivikkoisen tien hyviksi hevosen huoltajiksi. Hevosen omistaminen ei ollut simppeliä, vaikka takana oli 20 vuoden ratsastuskokemus. Madotukset, ruokinta, raspaukset, rokotukset, vakuutukset, kuljetukset, varusteet, valmentajat ym. alkoivat lopulta loksahdella kohdelleen. Onneksi kohtalotoverit neuvoivat ja auttoivat alkutaipaleella. Pepe veteli alkuun voltteja maneesissa, kuljetti meitä maastossa ilman mitään kontrollia sekä raahasi taluttajaa riimunvarressa roikottaen kohti vihreitä tien pientareita.
Lisäksi Pepe kaatui ( jälleen kerran), oltuaan kesälaitumella tasan viisi minuuttia ja järjesti itsensä kolmen kuukauden sairauslomalle.
Hyvät valmentajat: Virkkusen Annu, Pätkä, Tienarin Pirkko ja Piude olivat kullanarvoisia ja Pepe sekä ratsastajatädit kehittyivät hitaasti, mutta varmasti. Huonot, siis liian äijämäiset, tavat saatiin lähes karsittua lännenratsastuksella ja hevospsykologisilla menetelmillä. Oppia näissä saimme Huhta-Hirvosen Riittan tunneilla sekä Kurikan Leenan kursseilla. Pepe oppi hyppäämään esteitä ja kouluratsastuksessa Pepe herkkyys ja miellyttämisen halu tekivät hommasta antoisaa. Niinisalon leirien yhteydessä yllätimme Pepen kanssa yleisön suoriutumalla maastoesteistä. Pepen pitkäaikaisena tyttöystävänä ja tarhakaverina oli Pepeä paljon kookkaampi puoliveritamma Doris Day. Kiihkeä suhde kesti lähes ne kolme vuotta, jotka vietimme Vahannassa.
Seuraava koti löytyi Kristallista, jossa hevosia pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, ratsastajista puhumattakaan. Piuden muutettua pois, Pepen valmentajaksi tuli Petsalon Kata. Katan mielestään polle alkoi jo lähestyä keski-ikää, joten kutsumanimi vaihtui arvokkaammaksi Pertiksi. Pertin ratsastajia alettiin kutsua Pertti-tädeiksi, ja tämä joukko vakiintui niinä kuutena vuotena, jotka vietimme Kristallissa. Kesät Pertti alkoi viettää Hämeenkyrössä laitumella Heinimäen Eijan Pulmu-tamman kiihkeässä seurassa. Kristalli olisi jokaisen hevosen ja hevosenomistajan unelmakoti, jos Ylöjärven kunta panostaisi yhtään maastoreitteihin. Sen sijaan joka niemeen ja notkelmaan kaavoitetaan vieri viereen postimerkin kokoisia omakotitalotontteja, ja vanhat maanomistajat vetävät piikkilankoja merkityille ulkoilureiteille.
Nyt oli pakko myöntää, että Pertti tosiaan on saavuttanut kultaisen keski-iän, vaikka olikin loistavassa kunnossa ( toistan tässä vain fysioterapeutin asiantuntevat sanat ). Ikääntyvälle hevoselle maastoilu on sopivaa urheilua, joten päätimme lähteä etsimään tallia, joka tarjoaisi hyvän hoidon lisäksi messevät maastot. Sellaista paikkaa ei löytynyt Pirkkalasta vaan Pinsiöstä. Viime talven vietimme Elina ja Jukka Korvisen viihtyisässä pikkutallissa, jossa Pertistä melkein tuli bi-, heteron sijaan. Pertti nimittäin tunsi outoa vetoa ruuna Jokeriin. Maastot olivat upeat ja hevosia löytyy lähes joka talosta. Kesää vietettiin taas Hämeenkyrössä, jonne Pertti ratsastettiin alkukesästä, matkaa kertyi 33 kilometriä.
Nyt Pertti on muuttanut uuteen kotiin Pinsiön Ratsutallille, jossa hevoset saavat hellän hoidon Annikalta. Tallilla asuu Pertin vanhoja tuttavia : Sumppi ja Ulla, ja kavereita löytyy koko ajan lisää. Maneesi on valmistumassa, joten talvellakin päästään urheilemaan säännöllisesti, mikä on tärkeää ikääntyvälle Pertille. Kunhan Pertin etujalan revähtymä paranee kunnolla. Sanovat: " Huoleton on hevoseton ihminen.", ja taas tällä hetkellä olen valmis allekirjoittamaan sen.
Pojanpojan alias Peepeen alias Pepen alias Pertin historiaa muistelee "Pertin äiti" Kirsti